Hapetus

Ryhdyimme perehtymään järven hapettamiseen heti yhdistyksen taipaleen alussa. Kaloja oli kuollut runsaasti jo useina talvina ja järvi oli selvästi ”huonossa hapessa”. Selvitysten jälkeen totesimme, että tapauksessamme saavuttaisimme parhaan tuloksen ilmastinlaitteen avulla.

Päädyimme Ecoxy 2.2 ilmastimeen, joka tuottaa pienen pieniä mikrokuplia, jotka viipyvät pitkään vedessä ja nousevat hitaasti pintaan. Ilmakuplien sisältämästä hapesta liukenee veteen valmistajan ilmoituksen mukaan jopa 80 %. Hapetusarvo on yli 80 kg vuorokaudessa. Sähköteho on 2,2 kWh. Talvihapetuksen aikana laitteen läpi kulkee koko järven tilavuutta vastaava määrä vettä. Laite kiinnitettiin itse rakennettuun ponttonilauttaan ja edelleen laituriin. Vuokrasimme laitteen kokeeksi talveksi 1999/2000, koska laitetta oli vasta äskettäin alettu valmistaa.

Todettiin, että laite toimi hyvin ja lunastimme sen yhdistyksellemme sponsorirahan avulla. Ensimmäisinä vuosina ilmastin oli päällä 5–6 kk vain talvisin järven jäätymisestä jäiden lähtöön. Talvihapetuksesta huolimatta kesän 2001 lämpiminä ja tyyninä ajanjaksoina happipitoisuus järven pohjassa laski alle 4 mg/litra, joten päätimme vuodesta 2002 lähtien hapettaa myös kesällä viitisen viikkoa heinäkuun alusta lähtien. Viime vuosina olemme arvioineet kesähapetustarpeen vuosittain.

Laite on toiminut moitteettomasti vuosituhannen vaihteesta asti, vaikka se kelluu järvessä vuodet ympäriinsä. Se on perushuollettu kerran ja lautta on uusittu kerran. Talvihapetuksesta ja heikoista jäistä varoittavat lippupoijut on uusittava muutaman vuoden välein. Runsaslumisina talvina hapettimen päältä on poistettava lunta ja jäätä joskus varsin usein.

Viime talvina myös järven länsipäässä on pidetty avantoa uppopumpun avulla, mikä lisää järven veden hapetusta jonkin verran. Järven jäässä on ilmastuksesta johtuen ja pakkaslukemista riippuen pienempi tai suurempi sula alue. Kunnon talvena järven poikki voi toki kävellä ja hiihtää. Heikon jään alue on merkitty lippupoijuin. Merkkejä on syytä kunnioittaa, koska jää voi olla heikkoa sulan alueen ympäristössä. Varoitusmerkit eivät poista varovaisuuden tarvetta. Jokainen liikkuu jäällä omalla vastuulla.

Jatkuvat happimittaukset osoittavat, että järvemme veden happipitoisuus on ollut odotettua parempi kaikkina näinä vuosina. Esimerkiksi talvella 2002/2003 oli erittäin kriittinen tilanne luonnon olosuhteitten vuoksi. Jää oli poikkeuksellisen paksua, noin 60 cm, ja vedenpinta oli noin 30 cm normaalia matalammalla eli vettä oli vain noin metrin verran. Happiarvot pysyivät kuitenkin alimmillaankin 6–7 mg/litra tasolla. Laite kesti tulikasteensa ja kalat pysyivät hengissä.