Hannusjärvi

Koordinaatit 60°09′03″N, 24°41′00″E
Pinta-ala6,1 ha
Tilavuus n. 94000 kuutiota
Keskisyvyysn. 1,6m
Pinnankorkeus 8,1 m
Ikän. 2300 vuotta
Rantaviiva1,2 km
Valuma-alue0,36 km²

Yhteystiedot

Yhdistyksen pj: Jarmo Lehtelä, pj@hannusjarvi.fi
Yhdistyksen hallitus:hallitus@hannusjarvi.fi

Suunnittelutoimisto MSR / Maija Rautamäki selvitys vuodelta 1977

Vesisuhteiden tasapainon säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää luonnonolojen, erityisesti kasvillisuuden kannalta. Selvityksen mukaan vähäisetkin muutokset valuma-alueella aiheuttavat suhteellisen suuria seuraamuksia järven vesitaloudelle, koska valuma-alue on kovin pieni.

Järven vesitaloudelle ovat erittäin tärkeitä sen itäpäädyn pintavesiä keräävät painanteet, joista merkittävimmät ovat järven koillisnurkassa oleva suo ja siitä itään ja toisaalta Martinmäen kallion itäpäädyn kiertävä painanne.

Maija Rautamäki on kiinnittänyt huomiota erityisesti alueen soihin. Suot ovat vesialtaita siinä missä järvetkin. Ne ovat alueen vesisuhteiden kannalta korvaamattomia, koska ne toimivat vesien pidättäjinä ja kosteussuhteiden tasapainottajina. Alueen suot ovat niin harvalukuisia ja pieniä, että ne on säilytettävä luonnonmukaisina. Niitä ei saa ojittaa eikä niille saa rakentaa mitään. Hän toteaa, että Hannusjärven länsipäässä on melko hyvin alkuperäisinä säilyneet saraneva ja tästä lounaaseen rahkaräme, jotka ovat arvokkaat harvinaisuudet Etelä-Espoossa. Lisäksi alueella on useampia kangaskorven tyyppisiä soistumia. Soita käytetään mm. koulujen opetustarkoituksessa ja harvinaistuvina kasvillisuustyyppeinä ne tulisi säilyttää.

Hannusmetsän selänteet ovat ekologisesti ja visuaalisesti hyvin arkoja. Niistä suurimmat ja ainoat lähes rakentamattomina säilyneet Hannusjärven pohjoispuoliset kukkulat on esitetty suojeltaviksi. Tämä tarkoittaa maisemakuvan suojelua. Alueelle ei saa osoittaa mitään rakennustoimintaa eikä maastoa muuttavia vapaa-ajan toimintoja. Maiseman kannalta on tärkeää säilyttää lakialueilla kasvavat kalliometsät. Niiden kuivuuden ja maaperän karuuden vuoksi äärimmäisen niukoissa kasvuoloissa elävät kasvit eivät siedä huononemista ympäristössään. Samoin lehtomaiset metsät, joiden ruohovaltainen pohjakasvillisuus tuhoutuu kulutuksesta herkästi, on myös harvinaisuutensa vuoksi säilytettävä.

Alueet soveltuvat parhaiten organisoimattomaan virkistyskäyttöön. Tätä varten metsässä on polkuverkosto, joka ohjaa enimmän kulutuksen sitä parhaiten kestäville alueille. Hannusjärven valuma-alue tulee huomioida erityisesti kaavoituksessa. Suuria rakennustehokkuuksia ei tule sallia. Kaavamääräyksillä täytyy taata mahdollisimman suuri kasvullisen pinnan osuus tonteilla, kieltää sadevesien viemäröinti, sekä kellarien ym. maanalaisten rakennelmien sekä vettä läpäisemättömien pihapintojen rakentaminen.

Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisu 2/99

(Johanna Peltola: Hannusjärven valuma-alueselvitys ja ehdotukset järven suojelutoimenpiteiksi)

Hannusjärven valuma-alueen vettä läpäisemätön pinta-ala on noin n. 5 %. Jos se nousee 10 %:iin, se saattaa vaikuttaa merkittävästi järven veden laatuun. (Schueler and Claytor 1994 The importance of imperviousness, Watershed Protection Technigues. Vol.1, No.3)

Peltola toteaa selvityksessään myös: Rakentamistoimenpiteet saattavat aiheuttaa niin suuren kiintoainehuuhtoutuman, että järvi ei sitä kestäisi. Järvi tarvitsee veden riittävän vaihtuvuuden varmistamiseksi kaiken valuma-alueelle satavan veden ja lumen sulamisvedet. Tästä seuraa, että ihmiset eivät saa toimia niin, että vesi ei valuisikaan järveen. Toisaalta on tärkeää, ettei vesi valu järveen liian nopeasti. Sen tulisi suodattua maakerrosten läpi niin, ettei ravinteita ja kiintoainetta joutuisi järveen liikaa ja että vettä riittäisi myös lämpimään kesäaikaan, jolloin haihtuminen on suurimmillaan. Ihmiset eivät saa toimenpiteillään (katot, tiet, pihat, avo-ojat) nopeuttaa valuntaa.

Esimerkiksi teiden leventämistä ei tulisi alueella tehdä. Tie- ja katuojat eivät saisi johtaa vesiä suoraan järveen, vaan välissä tulisi olla suodattumisvyöhyke tai veden valumista hidastava kosteikkoalue. Järven vesitalouden kannalta voi olla tärkeää, että järven pohjan kautta purkautuvan pohjaveden täydennysalueille ei rakenneta. Tällä hetkellä ei tiedetä, mistä järven pohjan lähteet saavat vetensä. Uimarit tuntevat nämä selvästi kylmempinä kohtina.

Espoon ympäristökeskuksen julkaisu 2/2000

(Johanna Peltola: Hannusjärvi/ Rakennetun ympäristön vaikutukset järven tilaan sekä ehdotus vaikutusten vähentämiseksi ja tulevien paineiden ennalta ehkäisemiseksi)

Hannusjärven valuma-alueen pienen koon vuoksi kaikki alueella tehtävät maankäytölliset lisätoimenpiteet vaikuttavat järven tilaan näkyvästi. Pohjoispuolen rinnealue on hydrologialtaan herkkä rakentamisen aiheuttamille muutoksille jo sen vuoksi, että se on jyrkkä. "Rakentaminen vaikuttaa valuma-alueen hydrologiaan siten, että pintavalunta lisääntyy ja valunta kokonaisuudessaan äärevöityy. Kaitaantietä ei tule leventää eikä (Iivisniemen) risteysaluetta laajentaa.”

Julkaisussa todetaan myös, että mahdollisen lisärakentamisen suunnittelun lähtökohtana tulee olla se, että rakennusten, pihojen ja tiestön vettä läpäisemätön pinta-ala pysyy mahdollisimman pienenä ja ettei rakennettavalta alueelta lähtevä pintavalunta saa kasvaa. Myös kiintoainekuormitusta tulisi kaikin keinoin välttää. Olemassa olevien ojien perkaus tulee tehdä vain rakennusten vettymisvaaran uhatessa. Uusien pintaojien kaivamista tulisi välttää. Kaitaantien ja järven väliin tulisi tehdä hoidettava vihersuojakaista ja tierummun kohdalle suodattumismisvyöhyke, joka varmistaisi Hannuskalliolta valuvan huleveden suotautumisen maakerroksen läpi.

Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen selvitys B60:2002

(Espoon eteläosien yleiskaavatyön luontoselvitys/ Ympäristötutkimus Oy Metsätähti)

Hannusmetsä on virkistysarvoiltaan merkittävä. Alueen yhtenäinen kallioinen maasto tarjoaa vaihtelevia elinympäristöjä sekä eläimille että kasveille ja se muodostaa Etelä-Espoossa suhteellisen laajan luontokokonaisuuden. Alueelta havaittiin yksi rauhoitettu kasvillisuuslaji, valkolehdokki.

Se edellyttää kasvupaikaltaan pitkään jatkunutta häiriöttömyyttä. Alueella kasvaa myös yövilkka, mikä osoittaa, että metsä on pitkään säästynyt hakkuilta. Länsiväylän lähellä sijainneen Elannon perustusten lähettyviltä löytyy pähkinäpensaita. Tutkijat havaitsivat Bondaksenkallioilta harvinaisen pikkulepinkäisen, joka kuuluu EU-direktiivin silmälläpidettäviin lajeihin (near threatened).

Selvityksen mukaan luontokohteista merkittävimmät ovat kaksi kalliolakea, joista Bondaksenkallio on edustavampi. Se on geologisesti mielenkiintoinen kohde Litorinameren aikaisen muinaisrannan ja silokallioalueen vuoksi. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät alueet ovat Hannusjärven rantavyöhyke sekä avokalliolaet, jotka tulisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman luonnontilaisina.

Espoon kaupungin yleiskaavayksikön vuonna 2003 teettämä viiden metsäalueen tutkimus

(yksi oli metsäalueista oli Hannusmetsä. Työstä vastasi Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:n Rauno Yrjölä sekä Teppo Häyhä tmi Teppo Häyhästä.)

Hannusmetsä on paikallisesti arvokas, ja sen suurin arvo on virkistysarvo. Alueella esiintyy myös muutama huomionarvoinen laji. Vanhojen metsien linnuista alueella havaittiin mm. idänuunilintu ja kultarinta, joiden elinalueen säilyttäminen on EU:n lintudirektiivin mukaan suositeltavaa.

Alueella on kolme luonnonsuojelullisesti arvokasta ja säilytettäväksi suositeltavaa kokonaisuutta: 

  1. Hannusmetsän länsipuoleinen kallioalue ja siihen liittyvät kolme kalliokumparetta (Martinmäenkallio) ja niiden suojassa oleva pieni suopainauma sekä luonnonmetsänä arvokas Hannusjärven pohjoisrannanrannan metsä, joka edustaa boreaalista luonnonmetsää.
  2. Lehtometsinä ja kultarinnan elinympäristönä arvokas metsäalue Länsiväylän varressa
  3. Hannusmetsän itäalueen kallioalue (Bondaksenkalliot)

Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen väliraportissa 2.1.2006: Länsiväylä – Kehityskäytävä/ Maankäyttövisio todetaan, että Hannusjärven pohjoispuolella sijaitseva metsäalue jätetään pääosin rakentamatta.

Yllä mainituissa tutkimuksissa on todettu asioita, joita ei muuta toisiksi kaupungin väestöennusteet, liikenneratkaisut eivätkä maan omistusolot. Edellä referoitujen luonto- ja maisemaselvitysten suositukset ovat hyvin yhdenmukaisia. Toivomme, että sekä suunnittelijat että poliittiset päättäjät ottavat asiantuntijoiden ja asukkaiden näkemykset huomioon.