Hoitokalastus


Järvi muodostaa kokonaisen elävän biotyypin. Tasapainoisessa tilanteessa kalakanta on monipuolinen ja ikärakenteeltaan tasainen. 1990-luvun alun talvina Hannusjärvessä kuoli kaloja hapenpuutteen vuoksi. Osin siitä johtuen järven kalakanta vinoutui. Koekalastuksissa todettiin, että järvessä oli hapenpuutetta sietäviä iäkkäitä ruutanoita ja suutareita, ja pienkala oli lähinnä särkeä.

Vuonna 1999 alettiin selvittää järven kalakannan rakennetta Nordic-verkolla. Yksilömäärien perusteella saatiin särkien osuudeksi 86 % ja ahventen 8 %. Ruutanoita oli 6 prosenttiyksikön verran. Tulokset vaihtelivat hieman eri koekalastuskerroilla. Niihin vaikuttavat säätilat ja kalalajien kutuajat.

Johtopäätös oli kuitenkin selvä. Pientä särkeä oli liikaa. Se ylikuormittaa särkien ravintoa, eläinplanktonia, mikä puolestaan johtaa eläinplanktonin ravinnon, kasviplanktonin eli leväkukintojen, runsaaseen esiintymiseen.

Hoitotoimenpiteiksi valittiin petokalojen, haukien, istutus sekä särkien kalastus. Hauenpoikasia on istutettu vuosina 1998, 2003, 2006 ja 2009. Särkien poistokalastusta on kokeiltu useilla eri tavoilla.

kalastus2.jpg

Rysällä saatiin vuosina 2005 ja 2006 saalista alle 200 kiloa vuodessa. Kalojen painosta valtaosa oli ruutanoita. Hannusjärvi on matala ja sen pohja on pehmeä, minkä vuoksi rysien kiinnittäminen on vaikeaa. Rehevässä järvessä pyydykset limoittuvat nopeasti. Tulokset olivat työmäärään nähden niin vähäiset, että rysäkalastusta ei jatkettu.

2007 järvi nuotattiin Uudenmaan ympäristökeskuksen nuotalla neljän hehtaarin alueelta. Saalista tuli 155 kiloa. Siitä valtaosa oli särkeä: painosta 95 % ja kappalemäärästä 97 %. Saaliista palautettiin järveen viisi haukea ja jokunen iso ahven ja särki. Nuottaus toistettiin 2011 viiden hehtaarin alueella. Sillä kertaa saalis oli noin 200 kiloa lähinnä särkeä. Nuottauskin on kohtuullisen raskas projekti. Lisäksi ranta-alueet ruovikkoineen ja syvänteet jäävät katveeseen. Ympäristökeskus lopetti nuottaustoiminnan 2012.

Nykyisin hoitokalastamme tiheäsilmäisillä Wege-katiskoilla lähinnä särjen kutuaikaan. Toimintamalli on osoittautunut tehokkaaksi. Yksikin ihminen pystyy hoitamaan kaikki neljä katiskaa. Tosin työ on hauskempaa ja tehokkaampaa parin kanssa. Katiskat voidaan siirtää uuteen paikaan vaikka päivittäin, ja järveen palautettavien kalojen poiminta on helppoa. Suurin yksittäinen saalis on ollut lähes 20 kiloa särkeä.

Syvänteistä on saatu katiskaan parhaimmillaan tusinan verran puolitoistakiloisia suutareita ja ruutanoita. Katiskasaalis on ollut 50–100 kiloa vuosittain. Lisäksi särjen kutua on poistettu havuista tehdyillä turoilla. Hansu on myös tehnyt yhteistyötä Korkeasaaren kanssa: saalista on viety ravinnoksi ja virikesaaliiksi muun muassa hyljepienokaisille eli kuuteille.